.

.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Ihanaa Juhannusta

Juhannus ei nyt näytä kauhean aurinkoiselta kuin kuvissa, joten perinteisen voikukkakuvan myötä oikein ihanan rennon letkeää juhannusta kaikille!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

OKKn RALLYt kuvin

Tuttu kuvaaja kehän laidalta eli Sari Eskelinen oli jälleen kameran kanssa ikuistamassa kisoja. Ihania muistoja jälleen. Iso kiitos taas Sarille!!!! =)

Lisää kuvia meistä ja muista löytyy täältä.




Eka peruutus ei ihan nyt menny kohdilleen. =D


Kaino ilmoitti, että jos vielä kovin peruuttaa mennään ulos kehästä ;D Parempi lyödä hanuri tiukasti maahan, jotta mamikin ymmärtää...

Toinen kierros sitten vauhdikkaampi! Kuva todisteet löytyy linkin takaa.

Pujottelua... ja puhelin soi ;D Meidän oikealla seuraamiskäsky on RIN-RIN. Kontaktisanana luonnollisesti toi "puhelin soi".

Liikkeestä maahan.

Tulppaani eli TULP. Yksi mummon suosikeista.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

OKKn rallyt

 Eilen käytiin mummokoiran kanssa taas kaasuttelemassa ja tällä kertaa meidän kisat meni vähän humpsutteluksi. Tai Kaino oli tietysti upee supersankari, mutta mami ei. ;D Kenttä oli vähän upottava paikka paikoin ja niin taas kävi että kyltti nro2 esteen rima tuli alas. Näin kuinka Kaino oikein tömähti ja jumahti siihen ponnistuskohtaan kun vähän laiskasti ponnisti. No kun 10 pistettä tuli päätin sit rallatella radan loppuun ja niin taisi mummokin. ;) Mutta ne isoimmat miinukset hommasin minä esim peruutuksessa tuli 4 askelta. Se lähti vähän huonosti liikkeelle niin tuli sit otettua 1 korjaus askel. No mummo kyl mokasi sit normi peruutuksen. Eteentulo meni vinoksi niin kaikku lähti peruuttaa mut ilme oli ettei näin vinossa pysty!!! Tai oisiko mummo ollu niin fixu et älysi et sillä linjalla mennään kohta kehänauhan yli... Otin uusiksi mut yhtä tahmeaa oli niin jätin suosiolla vajaaksi kunhan ilme oli vielä loisto , tosin pakko mainita et eilen tehtii loisto peruutukset. Uusimisia tuli vielä 1 lisää enkä palannut oikeaan kohtaa joten siitäkin ropisi niitä miinuksia. Mutta olin niin Super ylpeä että tuo 9.5v mummo toimi vielä helteessä!!!! Ei muuten toiminu nuorena ;D

Jos kisat ei ihan menny putkee niin meidän selfie meni.  =D Mummo on tässäkin asiassa niin ajanhengessä mukana. En tiedä... mut tuo koira on niin upea ja mahtava!
 Tietysti meillä oli postimieskin mukana reissussa ja Postari lohdutti mamia ettei se kato ole niin vakavaa. Postarin ilme alkaa seuratessa olla jo niin kiva että vakavasti miettinyt jo kisoja... ehkä se olis jo aika. ;)

Ajanhengestä puheenollen ollaan me koirien kaa laitettu instagram eli nopeammin päivittyviä kuvia meidän elämästä löytyy sieltä nimellä sanigrrr.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Aurinkoa etsimässä

Täällä pohjoisessa ei ole oikein kesäsäät suosineet niin me pakattiin jälleen kerran auto äärimmilleen ja lähdettiin etsimään aurinkoa ja lämpöä etelästä. Ensimmäinen stoppi oli Turku. Kaino pääsi mini lomalle lapsuudenkotiinsa ja Pate toimitti seuramiehen virkaa. Ekaa kertaa oli pariskunta suljettuna samaan huoneeseen ja asumisjärjestelyt ei tuottaneet minkäänlaista päänvaivaa...Paitsi Maisa-Olivia Miian ranskanbulldoggi oli järkyttynyt puikkonokasta. Sitä piti käydä välillä katsomassa ja toteamassa että kyyyyl-lä sen naama on outo. =D Maisa on vain niin ihana tappijalka! Me saatiin heti lauantai aamuna mitä tultiin hakemaan, lämpöä ja aurinkoa!!! Ihanaaa!!!! Miian naapurustossa on mitä ihanimmat lenkkeilymaastot. Vähän tunnen kateudenpiston sydämessäni. ;)

Ja ei varmaan vanhoille lukijoille ylläri, että Lentsuilemaan oltiin tultu. ;) Kurssilla oli jopa tuttuja kasvoja edellisiltä kursseilta. Suomi on pieni maa kun on kyse koiraharrastuksesta. Tällä kertaa Kaino joutui jäämään autoon seuranaisen rooliin mikä mummoa vähän kismitti. No kävimme ruokatauon päätteeksi vähän pyörähtämässä kentällä ja Lentsulta saatiin paljon kehuja kuinka mahti tokottaja mummo on ollu ja on vieläkin. Mummo on myös julkkis, kun yksi tutuista kurssilaisista kertoi jonkun kyselleen tietääkö hän meitä. ;D

Ei jäänyt Pate Kainoa huonommaksi treeneissä. Kehuja sateli ja kyselyitä mikä koira ja mistä. Postimies on niin pätevä pikku otus!! Meidän vuoro tuli vähän yllärinä niin ihan unohdin pyytää kuvausapua, mutta tässä kaikkensa antanut kursseilija. Niin ja kerrankin kun omaan nopean koiran saatiin me kurssimestari-titteli loppukisan voitosta! Vanhan tuolileikin mukaan pyörimme ympyrää ja kuka hitaimmin suoritti annetun asennon joutui jäämään pelistä pois.

Kurssi alkoi teorialla joka oli taas täyttä asiaa ja antoi ajattelun aihetta. Viesti lyhykäisyydessään oli ettei koiran koulutuksen tarvitsisi keskittyä niin paljon virheisiin ja niiden korjaamiseen vaan iloittaisiin enempi niistä onnistumisista. Huomaan kyllä välillä tekeväni juuri niitä treenejä, että nostetaan häiriö tarpeeksi korkealle jotta saadaan se virhe esille jota pääsee sitten korjaamaan... Huokaus... Hyvä esimerkki oli Lentsun tunnari treenit. Hän palkaa AINA tunnari tuli mikä kapula vain. Jos on väärä pitää miettiä miten itse suunnitteli treenin huonosti/liian vaikeaksi. Hänen kilpailu urallaan koirat on tuonu ehkä 4 krt väärän. Kisoja tuntuu siihen noin 20 vuoden kisauraan riittävän ettei huono saldo. Pointti oli että virhe on jo tapahtunut, eikä sille voi enää mitään, ja se millä fiiliksellä koira tekee seuraavalla kerralla treenin luodaan sillä hetkellä.

Häiriö treenissä otin tunnarin ja menin niin pahasti halpaan kuin vain voi mennä. Itse en siis tiennyt häiriöstä sain vain liikkurin käyttööni ja otin tunnarin. No kun liike oli alkanut niin ylimääräinen liikkuri astui kuvaan ja varasti yhden kapuloista. Senkin olisin vielä kestänyt, mutta kun hän sanoi ottaneensa oikean niin iski paniikki ja kutsuin Paten pois. No hyvä treeni sinällään, että Pate kyllä haki seuraavalla kerralla oman. Tosin haistelu pitäisi saada nopeammaksi. Kävi 3 kertaa haistamassa omaa. Ryhmä treeneissä otein myös kaukot ja lelupalkalla edessä ja leveämmällä etujalkatargetilla jatkamme. Nyt lelu ollut etujalkojen välissä ja sitä aletaan hivuttaa edemmäs ja kun se sujuu vähän joka paikkaa ja puolelle. Lelulla Pate teki parhaimmat vaihdot, vaikka tuo tepsuttelu on vähän ärsyttävää, mutta alkaa noi jalat välillä pysyä jopa paikoillaan.

Yksilö treeneissä otin tyhjäänlähetyksen ja seuraamisen ilmeen. Tyhjä lähti hyvin pallon piilottamisella. Hiekkakentän reunalle nurmikolle pallo piiloon ja suorassa linjassa koira pallolle ympyrän yli. Kun tämä sujui otettiin pysäytyksellä yksi kerta ja heti perään sitten suoraan palkalle. Tästä putkiaivo mali sai kehut kun ei paljon taaksepäin katsellut vaikka oli pysäytys alla. =D Nyt tällä treenillä on homma lähtenyt sujumaan. Oon itse tehnyt tyhjää käymällä taputtamassa aluetta tai siis alueen takaosaa (sen verran oon osannu olla kaukaa viisas ;D ). Alkuun homma lähti hyvin liikkeelle, mutta pian Pate alkoi himmaan ja odottamaan palkkaa joten liikkuminen ei ollut nopeaa ja linjakin oli usein vino. Nyt vain pitää ottaa ruutuun lähetys omanaan ja tyhjä omanaan etti ruudun vetovoima ala vaikuttaa.

Seuraamisen ilmettä olen nyt ottanut viimeisen kuukauden joka päivä perusasennon kautta. Aina kun ilme pehmenee saa pallon suuhun, mutta ei saa riehua se suussa vai pitää. Tällä Jennin ohjeella ollaan päästy jo TODELLA pitkälle ja Pate rauhoittuu hienosti. Siirsimme tämän nyt seuraamiseen. Aina kun ilme hyvä saa namin. Otettiin tähän ruokapalkka. Tää treeni pitää sit tehdä avustajan kanssa tai peilin edessä. Tosin oon oppinu katsoon jo kuonon poimuista milloin pate irvistää ja milloin on normi läähätys. Lentsun suurin huoli tässä liikkeessä oli, että enne kuin koko irvistys menetetään, jonku pitää ottaa valokuva kun Patella näkyy niin kivasti koko purukalusto ja nielu. =D

Pakolliset poset sitten päivän päätteeksi treenipaikalla. ;D mutta huomatkaa kuka tällä kertaa on pätevä posettaja. ;)  Postimies alkaa olla pätevä jo tässäkin!!!

Mummo vetää tiukalla ammattitaidolla poset kehii.

Kurssin jälkeen hyvästelimme Turun ja siirryimme Tampereelle. Nyt oli mamin vuoro puuhailla jotain kivaa ja nähdä kavereita biletyksen merkeissä. Oltiin otettu Cumuluksesta huone ja mikä ihan ylläri meitä odottikaan... Herkkupussukka! =D Kyllä tämmöisen jälkeen maksaa se 10e lemmikkimaksua enemmän kuin mielellään.

Nämä kaikki pussista löytyi ja huomatkaa että kakkapussit on Paten teemaväriin just passelit!
Sunnuntaina oli aika pakata auto ja lähteä kohti pohjoista. Kyllä oli itku päästä kun piti lähteä pois. Olen aikoinaan asunut Tampereella ja kyseinen kaupunki on niin mun henkinen kotikaupunki. Mutta kyllä matkustus on helppoa kun on koirat jotka osaa käyttäytyä. Kovasti saatiin hotellilla kehua ja rapsuja samoin kuin kaupungilla kävellessä. No tottakai välillä jotkut vähän säikkyivätkin mamin pieniä, mutta onneksi enemmän oli niitä iloisia rapsuttajia. Tietysti voi olla pikku ylläri kun hissinovet aukeaa ja nämä kaksi ovat heti innoissaan et "terve kaveri!". ;D mutta joo, auton pakkaus Tampereen keskustassa sujui näin näppärästi, koirat odottivat nätisti paikoillaan maassa.

Ennen kuin hypättiin sinne autoon tavaroiden sekaan käytiin vähän cityssä kävelee ja syömässä jätskiä... Tai myönnetään mami söi... Kaino tämän jo tietää ja oli niinkuin ei kiinostaisi.

Pate nopeampana ehti pikku maistiaiset napata. =D Huom kirsun kärki.
Kaikkiaan reissu oli taas kaikin puolin onnistunut ja niin kaivattu katkos normi arkeen. Tietysti välillä voisi reissata ihan ajan kanssakin, mutta me ollaan tunnetusti nopeita liikkeissämme- ;D