.

.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Erkkari BISfiiliksiä


Internetin ihmemaasta löytyi ihania kuvia meistä mummon kaa isossakehässä tai oikeammin the ajankohdasta eli kun kuulimme voitosta. Ei voi nainen isommin enää hymyillä ja näyttää tuo itse tähtikin vähän tuulettaa mukana! ;D Mutta tietysti starba osasi sekunnissa vetästä kunnon poset kuvaajille palkintopallilla. Mummo.. Niin upea, kaunis ja rakas!!! Bis kehän kuvat: idaphotos.galleria.fi


Ja normikehästäkin tuli kuvapostia. Iso kiitos Marja Vaanola / kennel Suvimarjan

Ja tietysti niitä normi posejakin löytyy pariskunnasta. Tuo Instagramin laitoin jälkeen on kamera ollut taas hanakammin mukana. Eli realiaikaisempia ja lisäkuvia löytyy sieltä nimimerkin sanigrrr alta.

Postimies on erimies eli herrasmiehen otteet on hallussa. ;D Noooo... täytyy ehkä myöntää et puska lensi kepin tieltä heti kun mami vähän vinkkasi että homma olis paketissa tältäerää.

Tosin toiset meillä osaa posettaa niin paljon paremmin kuin toiset. Miehet nyt taitaa keskittyä oleellisimpiin asioihin elämässä.



maanantai 7. elokuuta 2017

Huikee viikonloppu

Meidän perhe se ei paikoillaan montaa päivää pysy vaan taas mentiin. Perjantaina pakattiin taas kimpsut ja kampsut autoon ja keula kohti Tamperetta. Jos oltaisiin lähtiessä tiedetty millaisiin puitteisiin ja maisemiin me lopulta päädyimme, oisin saattanut hypätä autoon jo aamulla ennen kukonlaulua! Mikä ihana akkujenlatauspiste ennen misseilyä. Saimme yösijan ystäväni vanhempien mökiltä ja aaaahhhh... Nyt on kesän toive mökkeilystä täytetty. Koirat saivat nauttia maisemista ja vapaana pihalla kirmaamisesta täysin rinnoin ja tassuin. Mikä parasta seuraa ja rapsuttajia riitti jatkuvasti.
Reissun päämäärä oli Helsinki ja rodun erikoisnäyttely. Päivä oli sateinen ja mun flunssa vain pahempi ja pahempi, mutta mitä sitä nainen äänellä tekee. ;P Kehästä ei ole kuvia, mutta tässä edes jonkinlainen posetuskuva. Tuomarina olii Jane Stockman englannista. Ja hui kuinka mahtavan arvostelun hän kirjoittikaan.
Arvostelu: Red. Good head proportion. Nice expression. Good underjaw. Strong neck and front. Well balanced troughout. Good highquarters. Moved with ease. 

Tuloksena ERI ja SA ja ROP-VET.
Tuomarilta saimme lahjaksi upean liinan. Mahtava muisto mahtavasta päivästä. Harmi etten omista kuvaa meidän kisakumppanista. Upea ja pirteä kohta 11 vuotta täyttävä Bullgrin´s Double Trouble! Tää mummo se veti kunnon hurlumheit kehässä katsojien ihastukseksi. Olin myyty!
Pakollinen pusukuva mummon kanssa... Ihan niinkuin Kainoa vähän jo yököttäis nää pussailut...
Ja huh huh mikä pommi loppupäivään. Meidän mummokoira nappasi vielä BEST IN SHOW VETERANin paikan. WUHUUUUUU!!!! Mutta nyt jäämme hetkeksi misseily lomalle. Josko loppuvuodesta sitten messariin mikäli mummo on vielä moisessa iskussa!


tiistai 1. elokuuta 2017

Festariheilat

Meillä ei nämä kesän viikonloput käy tylsäksi. Tai no nyt piti olla 4 päivää talon- ja pihanhuoltoa, mutta miten sitten kävikään... Oulussa oli viikonloppuna Qstock-festivaalit joihin viime kesänä päätin että menen, mutta kuitenkin sitten jätin lipun ostamatta. Kuitenkin jos loppuunmyytyyn tapahtumaan tyrkytetään lippuja joka käänteessä, niin onhan se silloin tarkoitettu että sinne mennään! Qstockailun lisäksi olin sitten perjantaille buukannut autonilmastoinnin huollon, kun tosiaan ne liput ostin torstaina koirien iltalenkillä. ;D Jos mua noi kaikki autorempat aina ahdistaa niin nyt oli sen verran mahtavaa palvelua, että ensikerralla voi olla että pystyy jo hengittämään normaalisti. Hyvään palveluun kuului koirien lenkitysreittivinkkikin. En itse ollut ajatellut, että nallikarihan on ihan Toppilan vieressä missä se huolto sijaitsi. Me sit koko retkueen kanssa suuntasimme rantsuilemaan. Ekana mami sai tietysti jäden ja ajatuksen kimppa selfiestä. Toinen onnistui paremmin kuin toinen... Tai no mamin pusupoika saatiin samaan kuvaan, mummokoira ei ollu posetus tuulella.

Mutta vitsit että oli ihania ihmisiä liikenteessä. Noita jätskejä syödessä ja epätoivoisesti kuvaa ottaessa eräs perhe pysähtyi jädekojulle ja kuinka yllättäen perheen pienin oli heti tulossa moikkaamaan koiria. =) Siinä muutaman sanan jälkeen perheen äiti tarjoitui ottamaan meistä kuvan! Kainolla alkoi kyllä olla sitten siinä kohtaa enempi kiire päästä moikkaamaan lapsia. Mummokoira on niin äärettömän lapsirakas!!! Täytyy kyllä sanoa asenteiden muuttumisesta, koska yhtään "koiria ei saa tuoda rannalle" kommenttia emme kuulleet. Ei tietysti puskettu ihan tuohon uimarannalle, mutta käveltii kävelytietä ja ravintolan takana olevalla pikkurannalla käytiin heittelee palloa veteen ja parkkipaikkojen nurmialueella vedettiin tokot.

Kotiin kun päästii takaisin ei mennyt kauaa kun mä sain mun festariheilat kotiini. Voi luoja kun tuli molossimiestä ikävä näiden poikien kanssa!!! Sulo ja Unto viihdyttivät meitä yhden yön ajan.

Pojat oli niin mahtavia pakkauksia että kyllä nyt on kutsu yökyläilyyn aina voimassa. Sulo hoiti tän selfie osaston varmoin ottein.
Unto (mun suosikkipoika, mutta ei kerrota sitä Sulolle;D ) ei sitten ihan niin näppärä kuvattava ollutkaan...

No yksi onnistui ja eihän sitä enempää edes tarvita.
Sunnuntaina olikin rantsuilukelit niin tietysti me pakattiin itsemme autoon (heti kun mami oli vähän elpynyt festarihumusta...) ja suuntasimme rannalle. Aurinko oli kuuma, vesi lämmintä, mutta tuuli kylmä. Hrrrr... mutta mikäs meillä siellä lämpimässä vedessä ollessa. Kerrankin oli kuvausassistentti mukana niin sai kunnon vauhtikuvia otettua. Normaalisti kun itse joutuu heittää palloa ja koittaa samalla räpsiä kuvia. Näin kun pallon heitto oli ulkoistettu sai kuvia napsia rauhassa.

 Postimies on ääretön vesipeto. Kun Taisto the vesilelu lentää, lentää myös pikku malinois!



Uimalasit tilaukseen... Ilmeestä päätellen. ;D


Tietysti mummokoirakin osallistui rantakivaan ja sai hakea omaa palloa hieman verkkaisempaan tyyliin...

Mutta kyllä sitä pärskeitä mummonvauhdilla saatiin aikaiseksi!

 Hih... pakko kertoa kun mummoa vähän jekututti. Kaverini ei ole ihan niin kokenut koiraihminen niin mummo päätti kyllä vähän silmät tuikkien jekuttaa ettei muka osaa tuoda/luovuttaa palloa. Kainolla on pennusta asti ollut toi vekkuli jekutusilme, mutta enää sitä ei ihan niin usein näen. Täytyy sanoo että siinä oli mamilla hymy herkässä, kun toinen juoksuttaa toista pitkin rantaa. =D No mamin merestä huutamat "kiitos" ja "et mene viltille" käskyt kuultiin kyllä mallikkaasti. ;D

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kemi KV

Kello oli soinu aamulla klo 5.20 ja meillä Kainon kanssa oli kehänlaidalla ilmeet kyllä juurikin sellaiset... Tästä se päivä sitten starttasi oikeen kunnolla.

Meillä ei tosiaan kauaa paikoillaan pysytä vaan taas reissua pukkasi kohti Kemiä. Arvatenkin koirahommia oli tiedossa eli Kaino kävi taas pokkaamassa pystin itselleen. ;) Tosin tällä kertaa se ei ollut ihan niin läpituuletus juttu kuin Oulun näyttelyissä... Samalla reissulla käytiin ryhmiä odotelllessä tietysti Haaparannassa herkkuostoksilla mamille ja koirille.

Kuten jo paljastin oli pusujen paikka taas kehien jälkeen! Vitsit tuon mummon kanssa on nykyisin niin huippua harrastaa lajia ku lajia. Kaino on niin mukavan itsevarman letkeä, mutta samalla tulta ja tappuraa. Tuomari sai taas tuta miltä tuntuu kun lähes 10 vuotias veteraani tulee kehään rintarottingilla ja häntä tikkarina. Tietysti se tuomarikin tervehdittiin asiaan kuuluvalla riemulla.

Tässäpä arvostelu ja tulokset:
Erinom. kunnossa esitetty hyvin liikkuva veteraani jolla radunom. rungon mittasuhteet ja sopiva voimakkuus. Oikea päänmalli, jo hieman kuivunut kallo-osa ja kuono voisi olla täyteläisempi. Erinom kaula ja ylälinja. Riittävä raajaluusto. Esiintyy mallikkaasti. Ystävällinen, varma käytös
VET ERI1 VET-ROP Tuomarina Marjo Järventölä


Tietysti Postimies oli retkellä mukana ja pääsi hengittää näyttelyn tunnelmaa turistina. Toisella kehäalueella ei ollut kuin pari kehää ja kehien vieressä oli mielettömän mahtava nurmikenttä vapaana. Me tietysti Paten kanssa näimme tilaisuutemme pikku TOKO treeniin. Poika oli taas mahtava seuraamisessa ja kaukoissa. Kaukojen aikana pari ulkomaalaista vanhempaa herrasmiestä jäi katsomaan mitä me puuhataan ja saatiin kehuja upeasta tekemisestä. =D Luoksetulo oli vähän nyt hidas kun ollaan toppeja otettu aikas paljon, mutta muutaman läpijuoksun jälkee Pate hoksi ettei himmailu kannata vaan sinne takapalkalle pääsee nopsempaa ku juoksee lujempaa. ;) Samoin ohjatun suuntatreeni oli hyvä. Ainoa miinus että lelu vähän oli piilossa Patella. Ilmeisesti oranssi-vihreä yhdistelmä on pojalle vaikea... Täytyy treenata. Mutta tässä huomasi hyvin kun koira tietää mitä haetaan löytää se kohteen vaikkei heti sitä huimaisikaan. Treenien päälle Postari sitten vain nautti elosta ja olosta! Parkkiksella otettiin vielä tunnarit joka on nyt ihan hajalla... Se lähti jo sujumaan mutta nyt otettu hirveä takapakki! Mut yleensä meillä on näiden takapakkien jälkeen, kun rauhallisesti vaan vääntää rautalangasta homma alkanut sujua hienosti. Naknak... peukut sille.