Meillä ei nämä kesän viikonloput käy tylsäksi. Tai no nyt piti olla 4 päivää talon- ja pihanhuoltoa, mutta miten sitten kävikään... Oulussa oli viikonloppuna Qstock-festivaalit joihin viime kesänä päätin että menen, mutta kuitenkin sitten jätin lipun ostamatta. Kuitenkin jos loppuunmyytyyn tapahtumaan tyrkytetään lippuja joka käänteessä, niin onhan se silloin tarkoitettu että sinne mennään! Qstockailun lisäksi olin sitten perjantaille buukannut autonilmastoinnin huollon, kun tosiaan ne liput ostin torstaina koirien iltalenkillä. ;D Jos mua noi kaikki autorempat aina ahdistaa niin nyt oli sen verran mahtavaa palvelua, että ensikerralla voi olla että pystyy jo hengittämään normaalisti. Hyvään palveluun kuului koirien lenkitysreittivinkkikin. En itse ollut ajatellut, että nallikarihan on ihan Toppilan vieressä missä se huolto sijaitsi. Me sit koko retkueen kanssa suuntasimme rantsuilemaan. Ekana mami sai tietysti jäden ja ajatuksen kimppa selfiestä. Toinen onnistui paremmin kuin toinen... Tai no mamin pusupoika saatiin samaan kuvaan, mummokoira ei ollu posetus tuulella.
Mutta vitsit että oli ihania ihmisiä liikenteessä. Noita jätskejä syödessä ja epätoivoisesti kuvaa ottaessa eräs perhe pysähtyi jädekojulle ja kuinka yllättäen perheen pienin oli heti tulossa moikkaamaan koiria. =) Siinä muutaman sanan jälkeen perheen äiti tarjoitui ottamaan meistä kuvan! Kainolla alkoi kyllä olla sitten siinä kohtaa enempi kiire päästä moikkaamaan lapsia. Mummokoira on niin äärettömän lapsirakas!!! Täytyy kyllä sanoa asenteiden muuttumisesta, koska yhtään "koiria ei saa tuoda rannalle" kommenttia emme kuulleet. Ei tietysti puskettu ihan tuohon uimarannalle, mutta käveltii kävelytietä ja ravintolan takana olevalla pikkurannalla käytiin heittelee palloa veteen ja parkkipaikkojen nurmialueella vedettiin tokot.
Kotiin kun päästii takaisin ei mennyt kauaa kun mä sain mun festariheilat kotiini. Voi luoja kun tuli molossimiestä ikävä näiden poikien kanssa!!! Sulo ja Unto viihdyttivät meitä yhden yön ajan.
Pojat oli niin mahtavia pakkauksia että kyllä nyt on kutsu yökyläilyyn aina voimassa. Sulo hoiti tän selfie osaston varmoin ottein.
Unto (mun suosikkipoika, mutta ei kerrota sitä Sulolle;D ) ei sitten ihan niin näppärä kuvattava ollutkaan...
No yksi onnistui ja eihän sitä enempää edes tarvita.
Sunnuntaina olikin rantsuilukelit niin tietysti me pakattiin itsemme autoon (heti kun mami oli vähän elpynyt festarihumusta...) ja suuntasimme rannalle. Aurinko oli kuuma, vesi lämmintä, mutta tuuli kylmä. Hrrrr... mutta mikäs meillä siellä lämpimässä vedessä ollessa. Kerrankin oli kuvausassistentti mukana niin sai kunnon vauhtikuvia otettua. Normaalisti kun itse joutuu heittää palloa ja koittaa samalla räpsiä kuvia. Näin kun pallon heitto oli ulkoistettu sai kuvia napsia rauhassa.
Postimies on ääretön vesipeto. Kun Taisto the vesilelu lentää, lentää myös pikku malinois!
Uimalasit tilaukseen... Ilmeestä päätellen. ;D
Tietysti mummokoirakin osallistui rantakivaan ja sai hakea omaa palloa hieman verkkaisempaan tyyliin...
Mutta kyllä sitä pärskeitä mummonvauhdilla saatiin aikaiseksi!
Hih... pakko kertoa kun mummoa vähän jekututti. Kaverini ei ole ihan niin kokenut koiraihminen niin mummo päätti kyllä vähän silmät tuikkien jekuttaa ettei muka osaa tuoda/luovuttaa palloa. Kainolla on pennusta asti ollut toi vekkuli jekutusilme, mutta enää sitä ei ihan niin usein näen. Täytyy sanoo että siinä oli mamilla hymy herkässä, kun toinen juoksuttaa toista pitkin rantaa. =D No mamin merestä huutamat "kiitos" ja "et mene viltille" käskyt kuultiin kyllä mallikkaasti. ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti